Uusi takki ja syksyä

Aika on jotenkin vilistänyt vaudilla ja kuulumisten kertominen on vähän jäänyt. Kissapoika voi hyvin ja on valloittava vilkas oma itsensä. Energiaa riittää, mökillä ulkoillaan monta kertaa päivässä ja kaupungissa, kun ei päästä ulos niin, leikitään sulkalelulla tai riehutaan ihan itsekseen, kiipeillään vaatekaapissa tai eteisen hattuhyllyllä. Yöt nukutaan edelleen hyvin ja aamuisin heräillään rauhassa, useimmiten Leonard nukkuisi pidempään kuin minä.
 
Ilmojen kylmetessä ajattelin Leonardin tarvitsevan lämpimämmän takin ulkoilua varten ja tein Leonardille takin fleecestä ja vettä pitävästä huomiokankaasta. Vielä ei ole päästy testaamaan takkia ulkoillessa, sisällä takki ei tunnu liikkumista haittaavan.

Mökillä Leonard laajensi syyskuussa reviiriä järvelle ja laiturille. Järvi on n 200 m mökistä ja  aikaisemmin niin kauas ei oltu vielä menty. Ensimmäisen kerran jälkeen piti joka päivä käydä tarkistamassa veden laatu.

Jännittävä paikka.

 

Hyvää!

Lokakuun alussa kävimme isännän kanssa syysmatkalla Roomassa ja ensimmäinen kohde kaupunkiin saapumisen jälkeen oli Gatti di Roma. Paikka sijaitsee aivan Rooman keskustassa ja vanhoissa (300-400 BC) raunioissa toimii kodittomien kissojen hoitokoti. Kissahoitola ja rauniot vilisevät kissoja. Kissoja ei tunnu vierailevat ihmiset häiritsevän yhtään ja koska hoitola on auki iltapäivisin useimmilla kissoilla oli päiväunien aika.  Osa kissoista oli eristettynä ja niiden luokse ihmisillä ei ollut pääsyä.

 

Pöydän pedit olivat suosiossa.

Vuoden 2018 kalenteri oli ihan pakko hankkia täältä.

Leonard oli matkan ajan tutussa hoitopaikassa sisareni luona mäyräkoiraherran kaverina. Viikko meni hyvin ja mitään yllättävää ei kaverusten välillä tapahtunut.  Päivät kaverukset olivat eri huoneissa, mutta kun ihmiset olivat kotona saivat molemmat liikkua missä tahtoivat.  Koiraherra rakastaa kissoja ja olisi kyllä tehnyt lähempääkin tuttavuutta, mutta Leonard siirtyi kuitenkin kauemmas jos koiraherra tuli liian lähelle.

Mökille päästyä piti taas käydä tarkastamassa järven veden laatu.

Nam!

Poseerausta talviteloille laitetun veneen päällä.

Maalla ja kaupungissa

Olemme olleet vuorotellen mökillä ja kaupungissa. Mökillä parasta on valjastelu. Ulkoilemme 3-4 kertaa päivässä, yleensä teemme puolen tunnin lenkkejä, mutta joskus ulkona ollaan tunninkin verran., pieni sadekaan ei haittaa kun ulos on päästävä.

Korkealta näkyy kauemmas.

Lammen rannalla on hyvä seurailla sudenkorentoja.

Mamma putsaa vaan sieniä kun mä haluan ulos.

Välillä pitää mennä lujaa.

Illalla voi käpertyä mamman syliin nukkumaan.

Kaupungissa ei valjastelua harrasteta. Päätin, että emme ulkoile kaupungissa koska en halua kuulla jatkuvaa mankumista ulko-oven edessä. Välillä virikkeiden vähyys tuntuu kuitenkin turhauttavan Leonardia. Omia leikkejä on kyllä paljon, korkki ja hiiret ova suosikkeja, niitä pitää täppäillä ympäriinsä ja välillä pyydetään mamma mukaan pelastamaan lipaston alle joutunut lelu.

mökötystä

Pienen kissan on itse keksittävä leikit.

Tämä on mun!

Onneksi on myös ihana höyhenlelu. Leonard jaksaa leikkiä sillä loputtomiin, tai ainakin niin kauan kuin jaksan lelua heiluttaa.

Iso poika

Leonard painaa jo 3,5 kiloa. Aika paljon on poika kasvanut siitä kun hän saapui.

25.2.2017 1,6 kg

21.8.2017 3,5 kg

Niin ja mamman läppärin päällähän ei saa olla ;)

Tahtoo ulos

Mä haluun!

Jos mä oikein yritän, niin eiköhän tästä pääse.

Olin sienestämässä ja Leonard odotti isännän kanssa terassilla. Leonard yritti tarmokkaasti saada terassin verkko-ovea auki, ei kuitenkaan onnistunut. Oven alaosaan lisättiin hakasia ja nyt ovea ei saa longotettua auki.

Aamulenkki

Aamuisin ulkoillaan joskus tunninkin verran. Taloa kierretään monta kertaa ja vähitellen laajennetaan tutkimusaluetta. Kaikenlaista mielenkiintoista tuntuu pihalla ja ympäristössä tapahtuvan, joskus on nuuskittavaksi todella pitkään ruohoja tai polkua. 

Korkealta näkee paremmin.

Mamman sienisaalis.

Vauvaorava

Leonardin päivät kuluvat oravia vahtiessa.  Mankuminen ulos valjastelemaan alkaa heti aamusta ja suunta on suoraan talon taakse jossa oravien pesä on.  Oravanpoikaset kasvavat hurjaa vauhtia ja liikkuvat jo reippaasti. Leonard odottaa oravien ilmestymistä kärsivällisesti ja mamma ihmettelee narun päässä, onneksi ei ole kiire mihinkään.

Orava tuli esiin kaapin päälle.

Kun Leonard ei pääse ulkoilemaan niin hän päivystää terassilla ja joskus odotus palkitaan. Illalla terassille ilmestyi vauvaorava, se tuli aivan lähelle eikä ymmärtänyt yhtään pelätä.  Tämä oli selkeästi pienempi kuin aikaisemmin nähdyt poikaset, ilmeisesti se on eri pentueesta.

Vauva

On tämä kissan kanssa elämä mielenkiintoista, en ole koskaan aikaisemmin nähnyt noin pientä oravaa.

Älkää syökö pitkää heinää

Vauhdikas oravanmetsästysviikonloppu vaihtui sunnuntai-iltana eläinlääkärikäyntiin. Olimme saunan jälkeen vielä ulkona ja Leonard oli juoksunarussa nurmikolla. Yhtäkkiä Leonard alkoi kakistella ja yritti oksentaa, mitään ei kuitenkaan tullut. Toin kisun sisälle ja  Leonard vaikutti muuten ihan pirteältä, mutta kakoi ja pärski aina välillä ja syömisestä ei tullut mitään vaikka selvästi oli nälkä. Jonkin ajan kuluttua oksentamisyritys sai Leonardin parkumaan ja minut soittamaan ell-päivystykseen. Lääkäri käski tuoda kisun vastaanotolle, lääkäri olisi siellä kolmen vartin kuluttua, meillä meni suurinpiirtein sama aika. Matka sujui rauhallisesti ja Leonard yritti torkkuakin boxissaan. Vastaanotolla ell tutki Leonardia ja päätti rauhoittaa kisun jotta nieluun pääsisi katsomaan. Leonard suhtautui tutkimuksiin rauhallisesti, piikin antaminen hieman sattui mutta onnistui kuitenkin hyvin. Lääke vaikutti nopeasti ja kisu rauhoittui boxiin.. Rauhoittavia jouduttiin kuitenkin antamaan vähän lisää ennen kuin lääkäri pääsi kunnolla tutkimaan kurkkua. Minä avustin suun auki pitämisessä ja lääkäri tutki kurkkua lampun ja tikun avulla. Kurkussa näkyi ruohoa ja lääkäri otti sen pinsettien avulla pois. Ruoho oli n. 10 cm pitkä ja se oli mennyt osittain nenään kun Leonard oli yrittänyt oksentaa sitä pois. Lääkäri oli erittäin mukava ja näytti tuntevan kissat hyvin. Kipulääkkeen antamisen jälkeen pääsimme pois nukkuvan kisun kanssa.

Ruoho oli melkein yhtä pitkä kuin pumpulipuikko.

Rauhoittavat vaikuttivat pari tuntia ja yhdentoista maissa Leonard heräili ja alkoi liikkua, tosin aika  horjuen. Puolen yön aikaan hänellä oli kamala nälkä ja Leonard söi ison annoksen märkäruokaa, liikkuminenkin sujui jo hyvin. Yö oli aika levoton, Leonard leikki ja rallitteli lähes koko yön. Normaalisti hän nukkuu vieressäni eikä juurikaan liikuskele yöllä. Aamulla ruoka maistoi ja rallittelu jatkui, nukkumaan ei oikein malteta vieläkään käydä. Mietin, että pelkäisikö Leonard nukahtamista.


Ja niistä oravista. Mökin katon alla on oravan pesä ja siinä on kolme pientä poikasta. Poikaset ovat vasta lähteneet liikkelle, eivätkä osaa yhtään pelätä kissaa. Tulevat tosi lähelle ennen kuin ymmärtävät lähteä karkuun. Leonard on narussa aina ulkoillessaan ja pidän huolen, ettei hän pääse liian lähelle oravanpoikasia.

Peloton oravanpoika.

Harmittaa kun ikkuna on välissä.

Heinistä vielä, jatkossa yritämme pitää paremman huolen ettei kisu syö mitään pitkiä heiniä.

Vieras talossa

Saimme viime viikon lauantaina vieraan, saman vieraan joka kävi pikaisesti toukokuussa. Tällä kertaa vieras olikin viikon. Tyttäreni lähti viikoksi matkoille ja toi 2 vuotiaan leikatun kissaherran, Olavin, meille hoitoon. Jännitimme miten vierailu sujuu, mutta kaikki meni erinomaisesti.

Ensimmäisinä päivinä pojat olivat eristettynä toisistaan pyykinkuivaustelineestä kehittelemäni kissa-aidan takana. Aita toimi hyvin, pojat näkivät toisensa ja pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vietin mahdollisimman paljon aikaa aidan molemmilla puolilla jotta Olavikaan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi ja hajut siirtyisivät. Yöt pojat olivat eri húoneissa, samoin kun olin poissa kotoa.  Ensimmäinen ilta ja seuraava aamupäivä olivat aikamoista sähinää ja välillä murinaakin, lähinnä Olavin puolelta, Leonard enemmäkin ihmetteli. Maanantaina suhinat ja murinat olivat poissa, pidin aidan kuitenkin vielä paikoillaan.

Olavi olohuoneessa

Leonard keittiössä

Tiistaina poistin aidan ja pojat pääsivät kunnolla tutustumaan toisiinsa. Ensimmäinen tunti meni siihen, että Olavi oli olohuoneen sohvan alla ja molemmat täppäilivät tassuilla toisiaan vimmatusti. Suhinaa ja murinaa ei kuitenkaan kuulunut. Laitoin pojat taas eri huoneisiin ja lähdin käymään  kaupassa. Kun pojat taas kohtasivat toisensa täppäilyä esiintyi vähemmän ja pojat lähtivät jo liikkeellekin, välillä ajettiin toista takaa aikamoista vauhtia. Iltapäivällä nukuttiin pienet torkut ja sitten taas tutustuttiin/riehuttiin koko ilta.

Leonard pyytää leikkiin.

Keskiviikkona kaikki sujui jo paljon rauhallisemmin. Pojat nenuttelivat jo tervehdykseksi ja Olavi kurisi Leonardin kohdatessaan. Uskalsin jättää pojat jo kahdestaan kun lähdin saunaan.

Olavi ihmettelee kun Leonard riehuu.

Torstai olikin jo sitten "normipäivä" kahden kissan kanssa, pojat malttoivat jo nukkua kunnolla aamu- ja iltapäivätorkut ja  yöunillekin käytiin normaaliin aikaan.

Olavi ja Leonard

Perjantaina Olavi  otti jo rauhallisesti pikkutouhottojan puuhat.

Olavin häntä on kovin kiinnostava.

Oli todella mukavaa olla kahden kissan kanssa ja kissojen tutustuminen sujui yllättävän hyvin. Vielä pojat eivät päässeet painimisasteelle, vaikka sitä jo vähän harjoiteltiin. Rallittelu sujui hyvin ja nukkuminen onnistui vaikka toinen olisikin ollut hereillä. Yöt Olavi nukkui koko viikon olohuoneessa ovien takana koska en ollut kovin innostunut ajatuksesta, että pojat rallittelisivat yöllä kun nukun, ehkä ensi kerralla sitten.

Tänään Olavi lähti omaan kotiin ja meillä molemmilla, Leonardilla ja minulla, on jo ikävä.