Vauvaorava

Leonardin päivät kuluvat oravia vahtiessa.  Mankuminen ulos valjastelemaan alkaa heti aamusta ja suunta on suoraan talon taakse jossa oravien pesä on.  Oravanpoikaset kasvavat hurjaa vauhtia ja liikkuvat jo reippaasti. Leonard odottaa oravien ilmestymistä kärsivällisesti ja mamma ihmettelee narun päässä, onneksi ei ole kiire mihinkään.

Orava tuli esiin kaapin päälle.

Kun Leonard ei pääse ulkoilemaan niin hän päivystää terassilla ja joskus odotus palkitaan. Illalla terassille ilmestyi vauvaorava, se tuli aivan lähelle eikä ymmärtänyt yhtään pelätä.  Tämä oli selkeästi pienempi kuin aikaisemmin nähdyt poikaset, ilmeisesti se on eri pentueesta.

Vauva

On tämä kissan kanssa elämä mielenkiintoista, en ole koskaan aikaisemmin nähnyt noin pientä oravaa.

Älkää syökö pitkää heinää

Vauhdikas oravanmetsästysviikonloppu vaihtui sunnuntai-iltana eläinlääkärikäyntiin. Olimme saunan jälkeen vielä ulkona ja Leonard oli juoksunarussa nurmikolla. Yhtäkkiä Leonard alkoi kakistella ja yritti oksentaa, mitään ei kuitenkaan tullut. Toin kisun sisälle ja  Leonard vaikutti muuten ihan pirteältä, mutta kakoi ja pärski aina välillä ja syömisestä ei tullut mitään vaikka selvästi oli nälkä. Jonkin ajan kuluttua oksentamisyritys sai Leonardin parkumaan ja minut soittamaan ell-päivystykseen. Lääkäri käski tuoda kisun vastaanotolle, lääkäri olisi siellä kolmen vartin kuluttua, meillä meni suurinpiirtein sama aika. Matka sujui rauhallisesti ja Leonard yritti torkkuakin boxissaan. Vastaanotolla ell tutki Leonardia ja päätti rauhoittaa kisun jotta nieluun pääsisi katsomaan. Leonard suhtautui tutkimuksiin rauhallisesti, piikin antaminen hieman sattui mutta onnistui kuitenkin hyvin. Lääke vaikutti nopeasti ja kisu rauhoittui boxiin.. Rauhoittavia jouduttiin kuitenkin antamaan vähän lisää ennen kuin lääkäri pääsi kunnolla tutkimaan kurkkua. Minä avustin suun auki pitämisessä ja lääkäri tutki kurkkua lampun ja tikun avulla. Kurkussa näkyi ruohoa ja lääkäri otti sen pinsettien avulla pois. Ruoho oli n. 10 cm pitkä ja se oli mennyt osittain nenään kun Leonard oli yrittänyt oksentaa sitä pois. Lääkäri oli erittäin mukava ja näytti tuntevan kissat hyvin. Kipulääkkeen antamisen jälkeen pääsimme pois nukkuvan kisun kanssa.

Ruoho oli melkein yhtä pitkä kuin pumpulipuikko.

Rauhoittavat vaikuttivat pari tuntia ja yhdentoista maissa Leonard heräili ja alkoi liikkua, tosin aika  horjuen. Puolen yön aikaan hänellä oli kamala nälkä ja Leonard söi ison annoksen märkäruokaa, liikkuminenkin sujui jo hyvin. Yö oli aika levoton, Leonard leikki ja rallitteli lähes koko yön. Normaalisti hän nukkuu vieressäni eikä juurikaan liikuskele yöllä. Aamulla ruoka maistoi ja rallittelu jatkui, nukkumaan ei oikein malteta vieläkään käydä. Mietin, että pelkäisikö Leonard nukahtamista.


Ja niistä oravista. Mökin katon alla on oravan pesä ja siinä on kolme pientä poikasta. Poikaset ovat vasta lähteneet liikkelle, eivätkä osaa yhtään pelätä kissaa. Tulevat tosi lähelle ennen kuin ymmärtävät lähteä karkuun. Leonard on narussa aina ulkoillessaan ja pidän huolen, ettei hän pääse liian lähelle oravanpoikasia.

Peloton oravanpoika.

Harmittaa kun ikkuna on välissä.

Heinistä vielä, jatkossa yritämme pitää paremman huolen ettei kisu syö mitään pitkiä heiniä.