Jättikissa ja nips-naps

 

Talvi tuli takaisin, toivottavasti se ei kuitenkaan kestä kauaa. Leonard ihmettelee lumisadetta ja yrittää ottaa hiutaleita kiinni.

Tällä viikolla Leonard kävi lääkärissä nips-naps-operaatiossa. Leikkaus oli aamulla yhdeksän aikaan eikä kestänyt kauaa,  kotiin päästiin jo ennen kymmentä. Kotiin päästyä Leonard oli hyvin hämmentynyt ja jalat eivät kantaneet,  mutta mamman lähellä piti kuitenkin olla koko ajan. Siispä kun tein ruokaa niin isäntä istui lattialla kisu sylissä. Kahden tunnin kuluttua leikkauksesta Leonard horjui ruokakupille ja sai lempparitonnikalaruokaa. Ruoka maistui leikkauspäivänä muutenkin hyvin kun paastosta tuli väkisin pitkä, yli 12 h. Kuusi tuntia olisi riittänyt, mutta Leonard syö iltaruuan yhdeksän maissa ja seuraavan kerran vasta amulla joskus kuuden aikaan, raksukuppi otettiin siis pois yöksi. Mamman syli oli paras paikka toipua leikkauksesta. Illalla riehuttiin jo reippaasti, mutta ääntä ei oikein tullut, kurkku oli selvästi kipeä.  Seuraavana päivänä Leonrad oli oma itsensä ja juttelu ja kehrääminen sujuivat hyvin.

Sylissä peitteiden sisällä.

Uusi villapaita

Mamma teki mielestään hienon villapaidan kissapojalle, poika ei kuitenkaan ollut kovin ihastunut paitaan. Paita pysyi päällä vain hetken ja  paidalle piti antaa kyytiä korkinmetsästyksen ohessa.

Tänne jääkaapin alle korkit yleensä menevät.

Tämäkin tässä häiritsemässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korkki oli tällä kertaa ruokakupissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvausapulaisen kanssa Leonard pysyi hetken paikallaan villapaita päällään.

Nukkukissa ja profiileja

Olimme pitkän viikonlopun mökillä.  Leonard meni sujuvasti kantoboxiin ja matkat menivät hyvin, pientä miukumista välillä, mutta ei mitään suurempaan. Mökki tuntui heti tutulta ja aamupäivät menivät vauhdikkaasti rallitellen portaissa ja muissa puuhissa. Iltapäivätorkut olivat lyhyitä kun piti tarkkailla mitä ihmiset puuhasivat. Illat sitten torkuttiin mamman sylissä kun mamma katsoi padilta sarjoja ja luistelua.

Yritin ottaa kisusta poseerauskuvia, mutta Leonard tuntuu kuulleen säännön jonka mukaan kissat eivät katso kameraan, sain siis profiilikuvia.

Mammalle piti kääntää selkä kun se oli liian innokas.

 Yritin vielä kotonakin, mutta ei, kameraan ei katsota.

Vähän piti temppuilla rappusten kaiteella,

 

ja katsella isännän kanssa formulaa.

Ruokaa ja kiipeilyä

Leonard painaa kaksi kiloa ja ikääkin on kertynyt jo neljä kuukautta. Edit. maanantaina 3.4. vaaka näytti painoksi 2,2 kg! Hienosti on kissapoika syönytkin, päivän ruokamäärä on kasvanut huimasti. Raksuja on tarjolla koko ajan ja märkäruokaa Leonard saa kolme kertaa päivässä. Olen yrittänyt tarjoilla monipuolisesti erilaisia märkäruokia, mutta jotkut kanaruoat ovat yök, niitä ei vaan voi syödä. Täytyy myöntää, että olen silloin armahtanut lapsukaista ja antanut paremmin maistuvaa ruokaa.

Keittiön työpöydälle kiivetään jo sujuvasti odottamaan purkin avaamista. 

'