Kohtaamisia

Mökin aluetta kiertäessä Leonard on haistellut joitakin kohtia kovin tarkkaan. Erityisesti rapun kaidetta ja piharakennuksen nurkkia. Kesän aikana piharakennuksen edessä olevalla hiekalla on näkynyt kissan jätökset ja viime viikolla sitten terassin portaille ilmestyi vieras kissa.

 

Leonard ja vieras tuijottivat toisiaan ja jonkin ajan kuluttua vieras väisti ja meni alas rallille istumaan. En tietenkään malttanut olla paikallani vaan yritin ottaa lisää kuvia ja niin vieras sitten lähti pois.

Tänään taas Leonard istui vakiopaikallaan ja alkoi selvästi seurata jotakin. Kohta näkyviin tuli kissa joka nuuski rapun pieltä ja yllätykseksi se olikin toinen kuin viime viikkoinen vieras. Samaa harmaata kuin edellisessäkin mutta valkoista oli vain rinnassa. Vähän liikahdin ikkuna takana ja vieras lähti pois.

Vaikka Leonard on leikattu eikä merkkaile niin hajuja näyttää silti tarttuvan ympäristöön.

Kissat näyttävät ihan hyvinvoivilta, mutta en voi välttyä huolelta niiden puolesta. Meillä on ollut ajoittain riistakamera saunapolulla ja nähtävästi toinen noista on tallentunut jo toissa talvena kameran kuviin. Lähistöllä on taloja joissa on asutusta ja maallahan kissat ovat vapaana, mutta silti ei tunnu mukavalta kun alueella on ilveksiä, kettuja ja supeja. Kaikkien niiden jälkiä olemme nähneet pihalla ja lähimaastossa.

Vieras talossa

Saimme viime viikon lauantaina vieraan, saman vieraan joka kävi pikaisesti toukokuussa. Tällä kertaa vieras olikin viikon. Tyttäreni lähti viikoksi matkoille ja toi 2 vuotiaan leikatun kissaherran, Olavin, meille hoitoon. Jännitimme miten vierailu sujuu, mutta kaikki meni erinomaisesti.

Ensimmäisinä päivinä pojat olivat eristettynä toisistaan pyykinkuivaustelineestä kehittelemäni kissa-aidan takana. Aita toimi hyvin, pojat näkivät toisensa ja pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vietin mahdollisimman paljon aikaa aidan molemmilla puolilla jotta Olavikaan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi ja hajut siirtyisivät. Yöt pojat olivat eri húoneissa, samoin kun olin poissa kotoa.  Ensimmäinen ilta ja seuraava aamupäivä olivat aikamoista sähinää ja välillä murinaakin, lähinnä Olavin puolelta, Leonard enemmäkin ihmetteli. Maanantaina suhinat ja murinat olivat poissa, pidin aidan kuitenkin vielä paikoillaan.

Olavi olohuoneessa

Leonard keittiössä

Tiistaina poistin aidan ja pojat pääsivät kunnolla tutustumaan toisiinsa. Ensimmäinen tunti meni siihen, että Olavi oli olohuoneen sohvan alla ja molemmat täppäilivät tassuilla toisiaan vimmatusti. Suhinaa ja murinaa ei kuitenkaan kuulunut. Laitoin pojat taas eri huoneisiin ja lähdin käymään  kaupassa. Kun pojat taas kohtasivat toisensa täppäilyä esiintyi vähemmän ja pojat lähtivät jo liikkeellekin, välillä ajettiin toista takaa aikamoista vauhtia. Iltapäivällä nukuttiin pienet torkut ja sitten taas tutustuttiin/riehuttiin koko ilta.

Leonard pyytää leikkiin.

Keskiviikkona kaikki sujui jo paljon rauhallisemmin. Pojat nenuttelivat jo tervehdykseksi ja Olavi kurisi Leonardin kohdatessaan. Uskalsin jättää pojat jo kahdestaan kun lähdin saunaan.

Olavi ihmettelee kun Leonard riehuu.

Torstai olikin jo sitten "normipäivä" kahden kissan kanssa, pojat malttoivat jo nukkua kunnolla aamu- ja iltapäivätorkut ja  yöunillekin käytiin normaaliin aikaan.

Olavi ja Leonard

Perjantaina Olavi  otti jo rauhallisesti pikkutouhottojan puuhat.

Olavin häntä on kovin kiinnostava.

Oli todella mukavaa olla kahden kissan kanssa ja kissojen tutustuminen sujui yllättävän hyvin. Vielä pojat eivät päässeet painimisasteelle, vaikka sitä jo vähän harjoiteltiin. Rallittelu sujui hyvin ja nukkuminen onnistui vaikka toinen olisikin ollut hereillä. Yöt Olavi nukkui koko viikon olohuoneessa ovien takana koska en ollut kovin innostunut ajatuksesta, että pojat rallittelisivat yöllä kun nukun, ehkä ensi kerralla sitten.

Tänään Olavi lähti omaan kotiin ja meillä molemmilla, Leonardilla ja minulla, on jo ikävä.

Vieraita ja lisää leluja

Tänään oli jännä päivä kun saimme 2 vuotiaan kissaherran kylään. Alkuun oli pientä sähinää ja paksuja häntiä, mutta sitten kumpikin kisu rauhoittui. Lähelle ei kuitenkaan uskallettu mennä ja vanhempi herra  murisi aika-ajoin Leonardille. Leonard sähisi muutaman kerran, mutta muuten tyytyi vain katselemaan. Vierailun loppupuolella kumpikin liikkui jo melko hyvin huneistossa. Vierailu meni paljon paremmin kuin me ihmiset uskalsimme odottaa ja voi olla, että saamme joskus vieraan meille vähän pidemmäksikin aikaa.

Vieras on parvekkeella ja Leonard kurkkii ovelta.

Viikolla kudoin lisää kissanleluja Kissasilmukat-kirjasta. Kun yritin kuvata niitä Leonard syöksyi heti paikalle telmimään hiirien ja madon kanssa, lelut olivat selvästi mieleisiä. Toinen hiiri ja mato annettiin vieraalle kotiinviemisiksi.