Isänsä taitaa olla mangusti

Jos Leia on saanut jostain oravageenejä niin mangustigeenitkin ovat kyllä vahvat.

Leia istuu tuolla lailla aina kun pitää nähdä vähän korkeammalta ja näköpiirissä on jotain jännittävää.
Nyt jännittävä oli pihaan saapuva hinausauto. Meidän piti lähteä mökiltä kaupunkiin ja auton akku oli tyhjentynyt kun oli unohdettu ladatattava kylmälaukku käyntiin takakonttiin.  Matkaan päästiin kuusi tuntia myöhemmin kun auto oli käynyt Mikkelissä saamassa uuden akun.

Herkkuja kiitos!

Mamma mä haluan raksuja! Miksi olet laittanut tuohon kaapin oveen kuminauhan, mä en saa ovea auki!

Jos nyt kuitenkin yrittäisin.

Leonard on oppinut syksyn aikan avaamaan raksukaapin oven. Hän oppi sisarellani avaamaan myös keittiön laatikon jossa raksut olivat.

Leonard saa vain kerran päivässä ruokalusikallisen raksuja aktivointilelussa ja ehkä siitä syystä raksut ovat suurta herkkkua. Raksuja annetaan myös temppuja tehdessä ja mökillä kun hän tulee sisään valjastelusta. Muuten hän syö märkäruokaa ja raksutkin ovat viljattomia.

Mamma on ollut vähän laiska kuvaamisen ja blogin kanssa. 2 v. syntymäpäiväkin pääsi livahtamaan ohitse ja virallinen kuvakin jäi ottamatta. Aloituskuva on nyt siis myös syntymäpäiväkuva.

Kohtaamisia

Mökin aluetta kiertäessä Leonard on haistellut joitakin kohtia kovin tarkkaan. Erityisesti rapun kaidetta ja piharakennuksen nurkkia. Kesän aikana piharakennuksen edessä olevalla hiekalla on näkynyt kissan jätökset ja viime viikolla sitten terassin portaille ilmestyi vieras kissa.

 

Leonard ja vieras tuijottivat toisiaan ja jonkin ajan kuluttua vieras väisti ja meni alas rallille istumaan. En tietenkään malttanut olla paikallani vaan yritin ottaa lisää kuvia ja niin vieras sitten lähti pois.

Tänään taas Leonard istui vakiopaikallaan ja alkoi selvästi seurata jotakin. Kohta näkyviin tuli kissa joka nuuski rapun pieltä ja yllätykseksi se olikin toinen kuin viime viikkoinen vieras. Samaa harmaata kuin edellisessäkin mutta valkoista oli vain rinnassa. Vähän liikahdin ikkuna takana ja vieras lähti pois.

Vaikka Leonard on leikattu eikä merkkaile niin hajuja näyttää silti tarttuvan ympäristöön.

Kissat näyttävät ihan hyvinvoivilta, mutta en voi välttyä huolelta niiden puolesta. Meillä on ollut ajoittain riistakamera saunapolulla ja nähtävästi toinen noista on tallentunut jo toissa talvena kameran kuviin. Lähistöllä on taloja joissa on asutusta ja maallahan kissat ovat vapaana, mutta silti ei tunnu mukavalta kun alueella on ilveksiä, kettuja ja supeja. Kaikkien niiden jälkiä olemme nähneet pihalla ja lähimaastossa.

Vihdoinkin lenkille

Koko talvi on tätä odotettu. Lumet olivat sulaneet mökillä jo niin paljon, että pääsimme vihdoinkin lenkille Leonardin kanssa.

Aamuisin kun yöllä oli ollut pakkasta Leonardkin uskaltautui hangelle, ei upottanut kissaa eikä emäntää.

Koko tontti piti tarkistaa, lammen ranta

Täällä oli kesällä sudenkorentoja

rantasauna

isännän puutyöt

Hienosti on klapeja pilkottu.

Välillä piti tassut puhdistaa vähän kuivemmassa kohdassa.

 

Leonard vietti lähes koko päivän ulkona, kun mamma ei lähtenyt lenkille niin piti päivystää terassilla. Lenkillä käytiin neljä kertaa päivässä ja vaatimus valjasteluun alkoi heti aamulla kun  nousin ylös. Päiväunet jäivät vähäisiksi kun ulkona oli niin paljon mielenkiintoista ja yöunille Leonard kävi jo ennen kahdeksaa.

Illalla uni maittoi mamman sylissä.

Vuosi Leonardin kanssa

Hän on ollut meillä vuoden. Ihana vuosi on ollut hänen kanssaan ja Leonard on valloittanut henkilökunnan sydämet täydellisesti.. Vuoteen on mahtunut kaikenlaista ja olemme oppineet paljon toisistamme. Leonard on myös kouluttanut henkilökuntaa ahkerasti ja valituksia ei kauheasti enää tule, mitä nyt isäntä kolistelee astianpesukonetta tyhjentäessään, siitä pitää aina huomauttaa.

Aina tuo yrittää  ottaa kuvia.

Näin söpö olin vuosi sitten.

Isännän läppäri on paras istumapaikka, lämmittää mukavasti tassuja.

Pikkukisu.

Vähän isompi kisu.

Ollaan oltu viikko mökillä hiihtolomalla ja Leonard ulkoilee päivittäin terassilla. Pidemmälle lenkille hän ei lähde vaikka on yritetty. Lumi ei tunnu kivalta tassuissa.

Ulkona -14, auringossa on hyvä tipujen tarkkailupaikka.

Apulainen

Leonard auttaa isäntää pikku remontissa.

Osaakohan isäntä varmasti käyttää tuota vehjettä.

Mielenkiintoisia ruuveja täällä.

Hyvin tuli vanhat ruuvit poistettua.

Tammikuu on mennyt varsin rauhallisesti ja ollaan suurimman osan aikaa oltu kaupungissa, mökillä on käyty vain kerran. Mökillä Leonard on opettanut isännän avaamaan telkkarin kun hän menee istumaan tv:n edessä olevalle jakkaralle, kaupungissa videoita pyydetäään mammalta. Kissavideot kiinnostavat tällä hetkellä enemmän kuin tiput.

Isännän läppärin päältä on myös kiva katsoa videoita.

Mamman sylissä on hyvä ottaa päikkärit.

Sylikissa tai sitten ei

Leonard on kyllä hassu. Kaupungissa syliin ei tulla vapaaehtoisesti, hetken voi olla jos kanniskelen häntä ympäriinsä. Mutta mökillä: sylissä otetaan päikkärit ja iltaisin kun istun ja luen, sylissä nukutaan tunninkin unet. Yöllä Leonard nukkuu vieressä ja aamulla tulee syliin rapsuteltavaksi. Kaupungissa Leonard nukkuu olohuoneessa ja aamulla tulee kyllä moikkaamaan, mutta rapsuteltavaksi ei voi jäädä. Rapsutuksia Leonard kyllä rakastaa ja saa niitä paljon, välillä Leonard pyytä niitä itsekin.

Aivan täydessä unessa.

Aamurapsutukset

Päikkärit kaupungissa.

Uusi takki ja syksyä

Aika on jotenkin vilistänyt vaudilla ja kuulumisten kertominen on vähän jäänyt. Kissapoika voi hyvin ja on valloittava vilkas oma itsensä. Energiaa riittää, mökillä ulkoillaan monta kertaa päivässä ja kaupungissa, kun ei päästä ulos niin, leikitään sulkalelulla tai riehutaan ihan itsekseen, kiipeillään vaatekaapissa tai eteisen hattuhyllyllä. Yöt nukutaan edelleen hyvin ja aamuisin heräillään rauhassa, useimmiten Leonard nukkuisi pidempään kuin minä.
 
Ilmojen kylmetessä ajattelin Leonardin tarvitsevan lämpimämmän takin ulkoilua varten ja tein Leonardille takin fleecestä ja vettä pitävästä huomiokankaasta. Vielä ei ole päästy testaamaan takkia ulkoillessa, sisällä takki ei tunnu liikkumista haittaavan.

Mökillä Leonard laajensi syyskuussa reviiriä järvelle ja laiturille. Järvi on n 200 m mökistä ja  aikaisemmin niin kauas ei oltu vielä menty. Ensimmäisen kerran jälkeen piti joka päivä käydä tarkistamassa veden laatu.

Jännittävä paikka.

 

Hyvää!

Lokakuun alussa kävimme isännän kanssa syysmatkalla Roomassa ja ensimmäinen kohde kaupunkiin saapumisen jälkeen oli Gatti di Roma. Paikka sijaitsee aivan Rooman keskustassa ja vanhoissa (300-400 BC) raunioissa toimii kodittomien kissojen hoitokoti. Kissahoitola ja rauniot vilisevät kissoja. Kissoja ei tunnu vierailevat ihmiset häiritsevän yhtään ja koska hoitola on auki iltapäivisin useimmilla kissoilla oli päiväunien aika.  Osa kissoista oli eristettynä ja niiden luokse ihmisillä ei ollut pääsyä.

 

Pöydän pedit olivat suosiossa.

Vuoden 2018 kalenteri oli ihan pakko hankkia täältä.

Leonard oli matkan ajan tutussa hoitopaikassa sisareni luona mäyräkoiraherran kaverina. Viikko meni hyvin ja mitään yllättävää ei kaverusten välillä tapahtunut.  Päivät kaverukset olivat eri huoneissa, mutta kun ihmiset olivat kotona saivat molemmat liikkua missä tahtoivat.  Koiraherra rakastaa kissoja ja olisi kyllä tehnyt lähempääkin tuttavuutta, mutta Leonard siirtyi kuitenkin kauemmas jos koiraherra tuli liian lähelle.

Mökille päästyä piti taas käydä tarkastamassa järven veden laatu.

Nam!

Poseerausta talviteloille laitetun veneen päällä.

Maalla ja kaupungissa

Olemme olleet vuorotellen mökillä ja kaupungissa. Mökillä parasta on valjastelu. Ulkoilemme 3-4 kertaa päivässä, yleensä teemme puolen tunnin lenkkejä, mutta joskus ulkona ollaan tunninkin verran., pieni sadekaan ei haittaa kun ulos on päästävä.

Korkealta näkyy kauemmas.

Lammen rannalla on hyvä seurailla sudenkorentoja.

Mamma putsaa vaan sieniä kun mä haluan ulos.

Välillä pitää mennä lujaa.

Illalla voi käpertyä mamman syliin nukkumaan.

Kaupungissa ei valjastelua harrasteta. Päätin, että emme ulkoile kaupungissa koska en halua kuulla jatkuvaa mankumista ulko-oven edessä. Välillä virikkeiden vähyys tuntuu kuitenkin turhauttavan Leonardia. Omia leikkejä on kyllä paljon, korkki ja hiiret ova suosikkeja, niitä pitää täppäillä ympäriinsä ja välillä pyydetään mamma mukaan pelastamaan lipaston alle joutunut lelu.

mökötystä

Pienen kissan on itse keksittävä leikit.

Tämä on mun!

Onneksi on myös ihana höyhenlelu. Leonard jaksaa leikkiä sillä loputtomiin, tai ainakin niin kauan kuin jaksan lelua heiluttaa.

Tahtoo ulos

Mä haluun!

Jos mä oikein yritän, niin eiköhän tästä pääse.

Olin sienestämässä ja Leonard odotti isännän kanssa terassilla. Leonard yritti tarmokkaasti saada terassin verkko-ovea auki, ei kuitenkaan onnistunut. Oven alaosaan lisättiin hakasia ja nyt ovea ei saa longotettua auki.

Aamulenkki

Aamuisin ulkoillaan joskus tunninkin verran. Taloa kierretään monta kertaa ja vähitellen laajennetaan tutkimusaluetta. Kaikenlaista mielenkiintoista tuntuu pihalla ja ympäristössä tapahtuvan, joskus on nuuskittavaksi todella pitkään ruohoja tai polkua. 

Korkealta näkee paremmin.

Mamman sienisaalis.