Jättikissa ja nips-naps

 

Talvi tuli takaisin, toivottavasti se ei kuitenkaan kestä kauaa. Leonard ihmettelee lumisadetta ja yrittää ottaa hiutaleita kiinni.

Tällä viikolla Leonard kävi lääkärissä nips-naps-operaatiossa. Leikkaus oli aamulla yhdeksän aikaan eikä kestänyt kauaa,  kotiin päästiin jo ennen kymmentä. Kotiin päästyä Leonard oli hyvin hämmentynyt ja jalat eivät kantaneet,  mutta mamman lähellä piti kuitenkin olla koko ajan. Siispä kun tein ruokaa niin isäntä istui lattialla kisu sylissä. Kahden tunnin kuluttua leikkauksesta Leonard horjui ruokakupille ja sai lempparitonnikalaruokaa. Ruoka maistui leikkauspäivänä muutenkin hyvin kun paastosta tuli väkisin pitkä, yli 12 h. Kuusi tuntia olisi riittänyt, mutta Leonard syö iltaruuan yhdeksän maissa ja seuraavan kerran vasta amulla joskus kuuden aikaan, raksukuppi otettiin siis pois yöksi. Mamman syli oli paras paikka toipua leikkauksesta. Illalla riehuttiin jo reippaasti, mutta ääntä ei oikein tullut, kurkku oli selvästi kipeä.  Seuraavana päivänä Leonrad oli oma itsensä ja juttelu ja kehrääminen sujuivat hyvin.

Sylissä peitteiden sisällä.

Uusi villapaita

Mamma teki mielestään hienon villapaidan kissapojalle, poika ei kuitenkaan ollut kovin ihastunut paitaan. Paita pysyi päällä vain hetken ja  paidalle piti antaa kyytiä korkinmetsästyksen ohessa.

Tänne jääkaapin alle korkit yleensä menevät.

Tämäkin tässä häiritsemässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korkki oli tällä kertaa ruokakupissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvausapulaisen kanssa Leonard pysyi hetken paikallaan villapaita päällään.

Nukkukissa ja profiileja

Olimme pitkän viikonlopun mökillä.  Leonard meni sujuvasti kantoboxiin ja matkat menivät hyvin, pientä miukumista välillä, mutta ei mitään suurempaan. Mökki tuntui heti tutulta ja aamupäivät menivät vauhdikkaasti rallitellen portaissa ja muissa puuhissa. Iltapäivätorkut olivat lyhyitä kun piti tarkkailla mitä ihmiset puuhasivat. Illat sitten torkuttiin mamman sylissä kun mamma katsoi padilta sarjoja ja luistelua.

Yritin ottaa kisusta poseerauskuvia, mutta Leonard tuntuu kuulleen säännön jonka mukaan kissat eivät katso kameraan, sain siis profiilikuvia.

Mammalle piti kääntää selkä kun se oli liian innokas.

 Yritin vielä kotonakin, mutta ei, kameraan ei katsota.

Vähän piti temppuilla rappusten kaiteella,

 

ja katsella isännän kanssa formulaa.

Ruokaa ja kiipeilyä

Leonard painaa kaksi kiloa ja ikääkin on kertynyt jo neljä kuukautta. Edit. maanantaina 3.4. vaaka näytti painoksi 2,2 kg! Hienosti on kissapoika syönytkin, päivän ruokamäärä on kasvanut huimasti. Raksuja on tarjolla koko ajan ja märkäruokaa Leonard saa kolme kertaa päivässä. Olen yrittänyt tarjoilla monipuolisesti erilaisia märkäruokia, mutta jotkut kanaruoat ovat yök, niitä ei vaan voi syödä. Täytyy myöntää, että olen silloin armahtanut lapsukaista ja antanut paremmin maistuvaa ruokaa.

Keittiön työpöydälle kiivetään jo sujuvasti odottamaan purkin avaamista. 

'

Mökkeilyä

Keskiviikkona oli taas jännittävä päivä, pääsimme vihdoin lähtemään mökille. Kahden tunnin ajomatka iltapäivällä meni ihan hyvin, pientä miukumista oli alkumatkasta, mutta loppumatka meni torkkuessa. Mökkiin tutustuminen aloitettiin varovaisesti ja mamma näytti ensimmäiseksi ruokapaikan ja hiekkalaatikon. Ensimmäinen ateria herkkkutonnikalaa maittoi hyvin ja sitten tutkittiin koko mökki. Noin tunnin kuluttua kissapoika oli jo aivan kotonaan. Illan kruunasi lekottelu takkatulen lämmittämällä lattialla.

Seuraavana päivänä oli heti aamusta ihana auringonpaiste ja siitä piti nauttia.

Mökin tipu/orava-tv:kin löytyi, oravia oli kaiken kaikkiaan kolme ja niiden touhuja oli kiva seurata aamuisin.

 Mökki on täynnä ihania korkeita paikkoja.

Alakerran rappujen päältä oli hyvä seurata tapahtumia.

Yläkerran rappusilta pääsi helposti kaapin päälle.

Takan päälle pääsi kätevästi portaiden kautta.

Aamut olivat vilkkaita kisun ravatessa yläkerrasta alakertaan, viiden tunnin päikkärit olivat ihan normaaleja kaiken puuhailun ja rallittelun jälkeen. Päikkärit nukuttiin yläkerran vieraspeittojen päällä.

Mamma voisi mennä pois häiritsemästä.

Poseeraus.

Kaupunkiin palattiin sunnuntaina ja ajomatka sujui tälläkin kertaa hyvin.

Uusi boxi, ihmetuksen aiheita ja leikkejä

Tiistaina saapui uusi kantoboxi ja sitä piti tietenkin testata. Leonard ei protestoinut yhtään boxiin menoa, valjaitakin kokeiltiin samalla kertaa.

Keskiviikkona ajattelimme lähteä vähän ajelulle jotta pikkukisu tottuisi autoon ja boxiin. Laitoin Leonardille valjaat ja tätä ei kukaan varmasti usko, mutta Leonard suuntasi suoraan boxin sisälle ja jäi sinne ihmettelemään. Onneksi isäntä oli todistamassa tapahtumaa. Ajelu onnistui hyvin, pientä miukumista oli aluksi, mutta sitten hän rauhoittui makoilemaan ja oli ihan hiljaa loppumatkan.
 

Torstaina oli sitten eläinlääkärikäynti, oli tehosterokotuksen aika, käynti taisi jännittää eniten  mammaa. Kisu todettiin hyvin kasvaneeksi ja reippaaksi. Painoa oli 1885 gr, nousua 300 gr siitä kun pikkuinen saapui.

Kaikenlaisia ihmeellisiä asioita:

Roomba-imuri ei jännitä enää niin paljon kuin aikaisemmin, sen kanssa voi olla jo aika lähekkäin.



Pesukone on edelleen mielenkiintoinen.

Leluista rakkain on korkki, sitä pitää kantaa ympäriinsä ja sen kanssa leikitään pitkiä aikoja. Hirmuinen huoli on jos korkki joutuu jääkaapin alle, mamman pitää se sieltä kaivaa heti pois.



Mamman padissa on mielenkiintoinen fisupeli.

Päivällä paras nukkumapaikka on mamman vanhasta villapaidasta tehty pesä. Yöllä nukutaan mamman vieressä.

Kiipeilyharjoitukset jatkuvat

Leonard on todella kova kiipeilemään ja kirjahylly on ehdoton suosikki.Viime viikolla yritykseksi jäänyt hyppy onnistui nyt tosi helposti. Poistulo onnistuu hyvin, mamma vaan hermoili ensimmäisellä kerralla. Edelleen kännykkäkuvia, tilanteet tulevat niin nopeasti ettei oikealle kameralla ennätä niihin mukaan.

Sinne meni :)

 

Pitäisikö täältä tulla pois?

Kiipeilyharrastukset jatkuivat kirjahyllyn toisessa päässä, tästä ei mamma ollut kovin ilahtunut. Valaisimesta poistettiin varjostin tämän yrityksen jälkeen.

Pyykkitelinettäkin piti testata.

Muuten viikko on sujunut syödessä, nukkuessa ja riehuessa, energiaa tässä kaverissa riittää.

Vihdoinkin ennätin oikealla kameralla touhuun mukaan.