Älkää syökö pitkää heinää

Vauhdikas oravanmetsästysviikonloppu vaihtui sunnuntai-iltana eläinlääkärikäyntiin. Olimme saunan jälkeen vielä ulkona ja Leonard oli juoksunarussa nurmikolla. Yhtäkkiä Leonard alkoi kakistella ja yritti oksentaa, mitään ei kuitenkaan tullut. Toin kisun sisälle ja  Leonard vaikutti muuten ihan pirteältä, mutta kakoi ja pärski aina välillä ja syömisestä ei tullut mitään vaikka selvästi oli nälkä. Jonkin ajan kuluttua oksentamisyritys sai Leonardin parkumaan ja minut soittamaan ell-päivystykseen. Lääkäri käski tuoda kisun vastaanotolle, lääkäri olisi siellä kolmen vartin kuluttua, meillä meni suurinpiirtein sama aika. Matka sujui rauhallisesti ja Leonard yritti torkkuakin boxissaan. Vastaanotolla ell tutki Leonardia ja päätti rauhoittaa kisun jotta nieluun pääsisi katsomaan. Leonard suhtautui tutkimuksiin rauhallisesti, piikin antaminen hieman sattui mutta onnistui kuitenkin hyvin. Lääke vaikutti nopeasti ja kisu rauhoittui boxiin.. Rauhoittavia jouduttiin kuitenkin antamaan vähän lisää ennen kuin lääkäri pääsi kunnolla tutkimaan kurkkua. Minä avustin suun auki pitämisessä ja lääkäri tutki kurkkua lampun ja tikun avulla. Kurkussa näkyi ruohoa ja lääkäri otti sen pinsettien avulla pois. Ruoho oli n. 10 cm pitkä ja se oli mennyt osittain nenään kun Leonard oli yrittänyt oksentaa sitä pois. Lääkäri oli erittäin mukava ja näytti tuntevan kissat hyvin. Kipulääkkeen antamisen jälkeen pääsimme pois nukkuvan kisun kanssa.

Ruoho oli melkein yhtä pitkä kuin pumpulipuikko.

Rauhoittavat vaikuttivat pari tuntia ja yhdentoista maissa Leonard heräili ja alkoi liikkua, tosin aika  horjuen. Puolen yön aikaan hänellä oli kamala nälkä ja Leonard söi ison annoksen märkäruokaa, liikkuminenkin sujui jo hyvin. Yö oli aika levoton, Leonard leikki ja rallitteli lähes koko yön. Normaalisti hän nukkuu vieressäni eikä juurikaan liikuskele yöllä. Aamulla ruoka maistoi ja rallittelu jatkui, nukkumaan ei oikein malteta vieläkään käydä. Mietin, että pelkäisikö Leonard nukahtamista.


Ja niistä oravista. Mökin katon alla on oravan pesä ja siinä on kolme pientä poikasta. Poikaset ovat vasta lähteneet liikkelle, eivätkä osaa yhtään pelätä kissaa. Tulevat tosi lähelle ennen kuin ymmärtävät lähteä karkuun. Leonard on narussa aina ulkoillessaan ja pidän huolen, ettei hän pääse liian lähelle oravanpoikasia.

Peloton oravanpoika.

Harmittaa kun ikkuna on välissä.

Heinistä vielä, jatkossa yritämme pitää paremman huolen ettei kisu syö mitään pitkiä heiniä.

Vieras talossa

Saimme viime viikon lauantaina vieraan, saman vieraan joka kävi pikaisesti toukokuussa. Tällä kertaa vieras olikin viikon. Tyttäreni lähti viikoksi matkoille ja toi 2 vuotiaan leikatun kissaherran, Olavin, meille hoitoon. Jännitimme miten vierailu sujuu, mutta kaikki meni erinomaisesti.

Ensimmäisinä päivinä pojat olivat eristettynä toisistaan pyykinkuivaustelineestä kehittelemäni kissa-aidan takana. Aita toimi hyvin, pojat näkivät toisensa ja pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vietin mahdollisimman paljon aikaa aidan molemmilla puolilla jotta Olavikaan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi ja hajut siirtyisivät. Yöt pojat olivat eri húoneissa, samoin kun olin poissa kotoa.  Ensimmäinen ilta ja seuraava aamupäivä olivat aikamoista sähinää ja välillä murinaakin, lähinnä Olavin puolelta, Leonard enemmäkin ihmetteli. Maanantaina suhinat ja murinat olivat poissa, pidin aidan kuitenkin vielä paikoillaan.

Olavi olohuoneessa

Leonard keittiössä

Tiistaina poistin aidan ja pojat pääsivät kunnolla tutustumaan toisiinsa. Ensimmäinen tunti meni siihen, että Olavi oli olohuoneen sohvan alla ja molemmat täppäilivät tassuilla toisiaan vimmatusti. Suhinaa ja murinaa ei kuitenkaan kuulunut. Laitoin pojat taas eri huoneisiin ja lähdin käymään  kaupassa. Kun pojat taas kohtasivat toisensa täppäilyä esiintyi vähemmän ja pojat lähtivät jo liikkeellekin, välillä ajettiin toista takaa aikamoista vauhtia. Iltapäivällä nukuttiin pienet torkut ja sitten taas tutustuttiin/riehuttiin koko ilta.

Leonard pyytää leikkiin.

Keskiviikkona kaikki sujui jo paljon rauhallisemmin. Pojat nenuttelivat jo tervehdykseksi ja Olavi kurisi Leonardin kohdatessaan. Uskalsin jättää pojat jo kahdestaan kun lähdin saunaan.

Olavi ihmettelee kun Leonard riehuu.

Torstai olikin jo sitten "normipäivä" kahden kissan kanssa, pojat malttoivat jo nukkua kunnolla aamu- ja iltapäivätorkut ja  yöunillekin käytiin normaaliin aikaan.

Olavi ja Leonard

Perjantaina Olavi  otti jo rauhallisesti pikkutouhottojan puuhat.

Olavin häntä on kovin kiinnostava.

Oli todella mukavaa olla kahden kissan kanssa ja kissojen tutustuminen sujui yllättävän hyvin. Vielä pojat eivät päässeet painimisasteelle, vaikka sitä jo vähän harjoiteltiin. Rallittelu sujui hyvin ja nukkuminen onnistui vaikka toinen olisikin ollut hereillä. Yöt Olavi nukkui koko viikon olohuoneessa ovien takana koska en ollut kovin innostunut ajatuksesta, että pojat rallittelisivat yöllä kun nukun, ehkä ensi kerralla sitten.

Tänään Olavi lähti omaan kotiin ja meillä molemmilla, Leonardilla ja minulla, on jo ikävä.

Mökillä on kivaa, kivempaa kuin kaupungissa?

Olimme Leonardin kanssa pari viikkoa mökillä. Leonard viihtyy siellä erittäin hyvin, todennäköisesti paremmin kuin kaupungissa. Mökillä on paljon tekemistä ja saa ulkoilla terassilla vaikka koko päivän. Valjastelu on parasta mitä Leonard tietää ja valjastelumankuaminen alkaa heti mamman heräämisen jälkeen, mamma vaan ei aina ole kuulevinaan. Lenkille lähdetään pari kolme kertaa päivässä, pieni sadekaan ei haitannut.  Varsinaista leikittämistä Leonard ei kaipaa mökillä ollenkaan.

Tontin ensimmäinen tatti tutkittiin tarkkaan.

Mamma voisi päästää tuonne metsään tutkimusretkelle.

Kaikkein hauskinta oli kiipeillä puihin joissa on linnunpönttöjä. Pienen harjoittelun jälkeen Leonard pääsi jo pöntölle saakka. Lintuemo ei ollut kylläkään innostunut tästä saavutuksesta. Linnut oppivatkin aika pian ilmoittamaan varoitusäänellä kissan ulostulosta.

Terassillakin pääsi kiipeilemään kun isäntä teki sinne hienon kiipeilypuun lepänrungosta ja kieputti rungon ympärille juuttinarua.

Kaikki puuhailu tietenkin väsytti ja jos vain ei ollut liian kylmä niin päivätorkut otettiin terassilla.

 Aurinkoisena päivänä torkuttiin mamman vieressä aurinkotuolissa.

Kylmällä ilmalla mamman syli oli paras paikka päikkäreille.

Hoidossa

Viime viikon olin luisteluleirillä ja Leonard oli hoidossa. Sisareni uhrasi yhden viikon lomastaan hoitaakseen kissapoikaa.Molempien mielestä viikko meni hienosti, loppuviikosta Leonard jo nukkuikin sisareni vieressä. Sisaren tyttärenpoika viihdytti Leonardia parin päivän verran ja torstaista lähtien perheen mäyräkoirakin oli kotona. Koirapoika ja Leonard kunnioittivat toisiaan ja pitivät parin metrin etäisyyden toisiinsa. Kotona Leonard tuntui kaipaavan kaveria, samoin N oli etsinyt Leonardia illalla kun olimme jo lähteneet kotiin.

Sisareni pohti onko tämä luvallista, Leonardin mielestä on :)

Oma peti oli mukana.

Palasin lauantai-iltana ja sunnuntaipäivä meni pyykätessä. Leonard vahti pyykkikasan päällä etten katoa mihinkään ilman häntä.

Poseerausta

Leonard istui  kuvauksellisen näköisenä terassin kaiteella ja yritin saada poseerauskuvia, mutta kun kameraan ei katsota ei.

Mamma, onko pakko kuvata?

Kissapoika kasvaa

Leonard on jo puolivuotias kissapoika ja painoa on jo 2,9 kg.  Kuvista huomaa kuinka hän on kasvanut siitä kun saapui kotiin. 

Leonard 25.2.2017

Leonard 16.6.2017

Ihanan pentumainen hän on edelleenkin. Leikkii, riehuu ja rakastaa temppujen tekemistä. Opittuja temppuja ovat jo istuminen, yläviitonen, tassun antaminen, takajaloilla istuminen ja tassun heiluttaminen, opettelun alla on maahan meneminen. Leonard on opettanut mammallekin muutaman tempun, kuten pölyhuiskan noutaminen ja sen avulla lempihiiren pelastaminen lipaston alta.

Ruoka maistuu hyvin, lähes kaikki kelpaa. Märkäruoat ova kuitenkin parempia kuin raksut. Yöt menevät hyvin, alkuyön Leonard nukkuu yleensä villapaitapesässä ja tulee viereeni aamuyöstä. Aamulla Leonard antaa nukkua eikä herätä, vasta kun herään hän nousee ja tulee mahan päälle siliteltäväksi, aamupalalle ei ole mitään kiirettä. Silittely- ja kehräyshetken jälkeen mennään yhdessä keittämään kahvit ja sitten on Leonardin aamupalan vuoro.

Ninjakissan paluu ja kimalaiset

Leonard viihtyy mökin terassilla nyt kun vihdoin on lämpimämpää. Välillä vedetään rallia edestakaisin sisälle ja ulos. Kimalaiset kiinnostavat kovin ja niitä pitää kiivetä katsomaan terassilla roikkuvasta kukkapurkista. Kukkapurkki on verkon ulopuolella, joten kimalaisiin ei pääse käsiksi.

Aamupäivällä oli jännittävä tilanne kun Leonard sai ulkoillessa kimalaisen kiinni ja se ennätti pistää käpälään. Jonkin ajan kuluttua käpälä alkoi turvota ja soitin hätääntyneenä eläinlääkäriin. Kysyttyään kissan painon ell käski antaa neljänneksen kyypakkauksen tabletista ja seuraamaan tilannetta, käpälä olisi jonkin aikaa kipeä ja turvotus laskisi niin kuin ihmisilläkin. Annoin lääkkeen ja parin tunnin kuluttua turvotus oli laskenut ja Leonard oli täydessä vauhdissa kuten kuva osoittaa. Lääkkeen antaminen olikin mielenkiintoinen juttu, olin lukenut kaikista erilaisista tavoista yrittää antaa kissalle tabletti. Valmistauduin henkisesti taistoon, ensin kuitenkin ajattelin kokeilla helpointa. Kierittelin tabletinmurun tonnikalaruuan mehuun, laitoin sen lusikkaan ja ojensin kissalle. Aivan uskomatonta: kissa nuolaisi mehun ja tabletin saman tien, olisi halunnut lisääkin. Hyvä Leonard!

Ulkoilu on kivaa, mamman kanssa kierretään talo moneen kertaan. Tässä kasvimaata tarkistamassa.